Kotona taas

Viime yönä tultiin kotiin <3 Isä haki meidät lentokentältä, joten loppumatka menikin leppoisasti. Koneessa särki jalkoja, meinasivat krampata kokoajan ja magnesiumit oli tietysti rinkassa, joka oli ruumassa. Muuten matka meni hyvin. Äiti ja iskä lähtivät aamupäivällä autolla Sotkamoon kotiin, ja tuossa äsken tarkistin viestillä, että olivat päässeet kotiin asti turvallisesti.

Tämän päivän olen viettänyt pyykkiä pesten, tavaroita purkaen ja syksyn ensimmäisiä kouluhommia tehden. Ensimmäinen essee on nyt kirjoitettu ja alluviikosta kaivan ekat tenttikirjat esille. Kyllähän se täytyy myöntää, että jossain vaiheessa matkaa (suunnilleen ekan viikon jälkeen) aika tuntui pitkältä Espanjassa, kun piti vaan kävellä päivästä toiseen. Mutta paljon tuosta reissusta varmasti sai paitsi ihan fyysistä kuntoa, myös henkistä voimaa pitkän syksyn varalle. Äiskän kanssa oli kiva viettää kunnolla aikaa. Päätä oli myös kiva nollata ja tuulettaa, eipä siellä kävellessä niin hirveesti tullut näitä arkisia asioita mietittyä. Toisaalta, en minä siellä mitään valaistumista kokenut, mutta kyllähän sitä jonkun verran tuli asioita pohdittua... ehkä ne ajatukset sitten saavat lopullisen muotonsa myöhemmin... jos nyt esimerkiksi tuota matkan tarkoitusta tai antia ajattelee. Lähinnä kävellessä mielessä oli se käsillä oleva hetki ja jaksaminen, itsensä haastaminen ja kehon kuunteleminen. Jotkut hienommat ja filosofisemmat päätelmät tulleevat sitten myöhemmin, jos tulevat.

Tänään, kun käänsin Sarilta jouluna saadusta kalenterista esille syyskuun, en voinut kuin hymyillä, sillä niin hyvin kuukauden teksti sopi tähän meidän juuri päättyneeseen retkeen.

Kuvittelin reissuun lähtiessä, että siellä se laihtuminen vasta helppoa on! Tosiasiassa painoa ei ollut kovin paljon tippunut vielä tähän aamuun mennessä ainakaan. Katsotaan mihin se siitä muotoutuu parin päivän aikana, kun turvotukset laskee jne. Ja mitäpä tuosta, projekti jatkuu normaaliin tapaan. Nyt vaan saan taas syödä näitä hyviä ja terveellisiä, suomalaisia ruokia, joilla painoa on jo tippunut se noin 23 kiloa kesän alusta... Kukapa olisi uskonut vielä kesän alussa, että Jenna kävelee tuommoisen matkan melkein ihan tuosta vaan!? En minä ainakaan.

Tässäpä siis tällä erää viimeinen pyhiinvaelluspäivitys. Voi olla, että lähiaikoina lisäilen joitain juttuja reissuun liittyen tännekin. Eikä sitä tiedä, vaikka tänne tulisi vielä kirjoiteltua jotain muutakin jatkossa, saa nyt nähdä.
Kiitokset kaikille terveisiä ja kannustuksia lähettäneille! Nyt pitäisi myös kaikkien blogitekstien kommentointi onnistua kun pääsin tästä tietokoneelta säätämään asetuksia, joita kännykällä ei ollut mahdollista muuttaa.