Lomailua Madridissa

Eiliseltä päivältä ei ollut paljon kerrottavaa, päivä meni lähinnä junassa istuen, joten bloggailukin jäi välistä. Kaikkinensa matka Santiagon hostellista tänne Madridin hotelliin kesti noin klo 7.30-16, joten loppupäivän aktiviteetit koostuivat lähinnä terassilla istumisesta ja muutamassa vaatekaupassa käynnistä.

Meillähän oikein elintaso pompsahti kun tultiin Madridiin. Varattuna odotti neljän tähden hotelli kahdeksi yöksi. Huoneessa on kolme (!) pientä parveketta, minibaari, tietokone ja kuntopyörä :D Sisustus on melko tyylikäs ja vessanpönttöön oli laitettu sinetti, joka kertoi, että se oli desinfioitu <3

Hotelli on tässä ihan pelipaikalla vilkkaiden katujen risteyksessä. Heti alaovella on kiva terassi, jossa ollaan parikin kertaa jo käyty. Tänään käytiin myös ihan kaupungin ytimessä shoppailemassa, ja kyllähän sieltä muutama nyssykkä mukaan tarttui. Kovin on monenlaisia vaatekauppoja ja erihintaisia. Osa on ihan kuraa, mutta muutama helmikin jo löydettiin. Kierrettiin muutamat paikalliset nähtävyydet kaukaa ja jotkut vähän lähempää. Palvelu on Madridissa pohjoista Espanjaa parempaa, ystävällisempää ja hanakampaa. Englantia puhutaan täällä pääkaupungissa ihan kohtuu hyvin. En sitten tiedä mistä se palvelun huonous caminon varrella johtui... Monet kylät olisivat ihan kuolleita, jos ei pyhiinvaeltajia olisi. Onko sitten kyse arkuudesta, kun ei osata englanniksi palvella vai mistä, sitä en tiedä. Eikä mekään mitään mielistelyä tms kaivata, ihan vaan sitä, ettei tarjoilija ignooraisi ja saisi joskus esim hymyn vastineeksi kiitoksista jne.

Tänä päivänä tehtiin uusi ennätys: kello on jo yhdeksän ja me vasta tilattiin ruokaa :D Sitä on niin tottunut aikaisiin aamuihin, että eipä ole kyllä jaksanut valvoakaan. Käytiin äsken kauppahallissa tapaksilla ja sieltä tullessa todistettiin takaa-ajoa, kun poliisit jahtasi skoottereillaan pakoon juoksevia katukauppiaita. 

'Ihan finaalissa'

Se on siinä! Täällä ollaan, Santiagossa. Compostelat eli todistukset vaelluksesta kourassa menimme ostamaan junaliput huomiselle Madridiin. Tämä ilta on aikaa tutustua Santiagoon ja nauttia siitä tunteesta ja ajatuksesta, että huomenna ei tarvitse kävellä kuin juna-asemalle :D

Majapaikan saimme yllättäen vanhan papan kautta, hän esitteli meille keskeltä kaupunkia hostellin, jossa meillä on oma huone ja suihku. Pappa oli bisnesmies ja osasi Espanjan mittapuulla erittäin hyvää englantia. Huone maksoi 18€/pää eikä siinä kuitteja tai passia tarvittu! :D

Nyt ollaan tutustuttu historialliseen keskustaan ja turistikrääsäkauppoihin. Katedraalissa pitää käydä vielä uudemman kerran, sillä kun saavuimme ennen yhtä kaupunkiin kävimme vain pyörähtämässä kirkon ovella ja hakemassa piispantoimistosta compostelat, joita piti jonottaa 45min. Paljon on porukkaa liikenteessä!

Melkoista markkinameininkiä täällä tuntuu olevan ja paljon ihmisiä. 

Compostelaan kirjoitettiin etunimi latinaksi. Mä oon nam ja äiti nem ;)

Palataksemme aamuun...

Viimeisen kävelypäivän aamutunnelmia.^

Ja tässä äiskä:

Perillä:

Huomenna kuulumiset kirjoitellaan Madridista...

Almost there!

Taas dallattiin se parikymmentä kilsaa, huomiselle jäi vielä noin 18! Sit tää olis niinku tehty. Vaikka matka oli loppujen lopuksi tänäänkin pitkä ja lopussa raskas, on lähes kaikki mennyt putkeen: ystävällisiä tarjoilijoita, hyvä sää, hyvää ja kohtuu terveellistä ruokaa (paitsi aamupala), kiva majapaikka, pyykit on pesussa jne. Yhteen asiaan on vaan vaikee tottua ja se on tuo espanjalaisten jatkuva lörpöttely, huutaminen ja huomionhaku. En tarkoita, että kaikki olisivat sellaisia, mutta valitettavan moni. Ne on kokoajan sellaisia kuin suomalaiset kännissä, rasittavia!

Onneksi espanjalaiset eläimet on kivoja ja rauhallisia, heheh. Yllättävää

on, että varsinaisia kulkukoiria tai -kissoja täällä on näkynyt tuskin ollenkaan. Hyvä kai niin? Jos siis asianlaita on niin, että niitä ei olekaan, vaan kaikista eläimistä huolehditaan. Mutta sitä en uskalla miettiä mitä kulkukoirille on tehty jos niitä on ollut...

Leimoja tuli toinen aukeama täyteen.

Nyt on taas noin +25*c, mutta aamun ollessa kylmä jo kolmatta päivää rohkeni äiti laittaa 'compressorisukat' jalkaan kävelyn ajaksi. Sillä on ollut ne muutoin vaan öisin. Ne on ollut sillä vähän niinkun testissä täällä reissussa ja luultavasti olleet suureksi avuksi, sillä odotettuja sääri/pohjekipuja ei ole ollut eikä sitten tänään edes turvotusta jaloissa.

Vaatteista sen verran muuten että ollaan menty noilla polven alle ylettyvillä trikoilla, pitkiä housuja ei olla tarvittu. Myöskään takkia ei ole käytetty vaan aamun viileyteen on hyvin riittänyt pariksi ekaksi tunniksi ohut pitkähihainen.

Muita ehdottoman tärkeitä juttuja on ollut magnesium ja ananas. Magnesiumia ollaan molemmat käytetty lihaskipujen estoon jo ennen reissua. Ananastakin mä oon syönyt useasti viikossa koko kesän, mut jostain syystä olin niin dorka, että tajusin ostaa sitä täällä vasta viikon jälkeen, mutta sittenpä sitä onkin ostettu joka päivä! Painonputoamisesta en osaa sanoa, puntaria ei ole ollut. Liikuntaa toki on paljon tullut eikä hirveesti olla mässätty, mut ruoka on niin erilaista ja paljon hiilari- ja rasvapitoisempaa kuin mun normiruokavaliossa, että vaikee sanoo mitä siitä aiheutuu. Herkuista on pysytty erossa.

No mutta huomenna sitten viimeinen kävelypäivä... (Kirjoitan kyllä tänne vielä huomisen jälkeenkin.)

Hyvä me!

Oltiin reippaita tänään: käveltiin noin 27km! Enää jäljellä kaksi kävelypäivää ja yhteensä 37km. Sitten voidaan olla todella tyytyväisiä itseemme ja palkinnoksi saadaan pari yötä Madridissa! Shoppailua tiedossa :)

Nyt ollaan Arzuan kaupungissa ja nautitaan ansaitusta, reissun ekasta sangriasta kivassa pikku Café-barissa, jonka sisustuksessa on paljon pinkkiä. Löydettiin viimein tänään rahkaa vähän suuremmasta ruokakaupasta. Sitä syötiin  matkan varrella vadelmien kera. Tienvarresta löytyi nimittäin koju, josta sai ottaa vettä, vadelmia ja pähkinöitä, jos jätti rahan lippaaseen. Vadelmarasia maksoi euron! Tässä illan päälle etsitään vielä supermercado ja ostetaan rahkaa ja ananasta.

Tässä reissun edetessä on väistämättä tullut mietittyä tämän koko homman tarkoitusta. Virallisestihan pyhiinvaellus tehdään uskon vuoksi, joka täytyy myös antaa syyksi todistusta haettaessa. Pyhiinvaellus pyhimyksen haudalle ei kuitenkaan oikein istu luterilaiseen uskoon. Suomessahan pyhimyksistä muistetaan lähinnä Luciaa joulukuussa. Minulle pyhiinvaellus tuskin tulee merkitsemään mitään suurempaa uskon kannalta. Voin toteuttaa omaa uskoani muillakin tavoilla, enkä tarvitse siitä mitään todistuksia tai todisteita muille esitettäväksi. Lähinnä tämä reissu opettaa kuuntelemaan itseä ja haastamaan omaa kehoa. Fyysinen rasitus on niin kokonaisvaltaista, että pää tyhjenee väistämättä ja hermot saavat lepoa. Vaikka väsymys ottaa välillä vallan, en silti kadu hetkeäkään tänne lähtemistä. Tämä kokemus on ainutlaatuinen ja arvokas, ja sen arvon tulee ehkä tajuamaan vasta myöhemmin, sillä tällä hetkellä sitä vaan on niin kiinni tässä fyysisessä rasituksessa ettei ajatus kulje aivan parhaalla tavalla.

Näihin kuviin ja tunnelmiin...

Normipäivä

Aamulla olisi taas väsyttänyt, mutta päästiin kahdeksan maissa liikenteeseen. Ilma oli melko kylmä, hengitys oikein höyrysi aamuauringossa. Korkeuserot takasivat kuitenkin hien jo ekoilla kilometreillä. Läpi päivän sää oli puolipilvinen, välillä aurinko lämmitti paljonkin. Liikkeellä oli paljon muitakin.

Eilen nähtiin ensimmäinen suomalainen, joka ei kylläkään asunut Suomessa vaan Brasiliassa! Nainen oli liikkeellä pyörällä. Oli kiva jutella välillä suomeksikin toisten pyhiinvaeltajien kanssa. Vaikka ei kai tuolla väliä mikä se kieli on, minähän puhun jo sujuvasti espanjaakin, haha! En nyt sentään ihan, mut aika paljon oon oppinut jo reilussa viikossa, kyllä sillä jo auttavasti pärjää. Varmaan aika äkkiä puhuis kohtuu hyvin jos jäis pidemmäksi aikaa, sillä englantia täällä puhutaan tosi harvassa paikassa. Välillä tarjoilijat ihan selvästi pidättää naurua kun tilaan jotain espanjaksi, mut viis siitä! :D

Yllättävää on ollut, että kuinka huonoa palvelua ravintoloissa saa. Monessa paikkaa tarjoilijat ihan avoimesti näyttää tympääntyneisyytensä, ignoraa asiakkaan ja ryhtyy tupakalle tai istuu pöytään tuttujensa kanssa vaikka töitä olisi kuinka paljon. Liian usein juomat ja ruoat vaan heitetään pöytään. Me ei siis pahemmin olla tipattu, paitsi niinä harvoina kertoina kun on saatu edes sellaista palvelua, että siinä on edes hitunen yritystä.

Ikävä kyllä myös ruoka on ollut hieman pettymys. Terveellistä ja vähärasvaista ruokaa saa etsiä, pullamössöä ja ranskanperunoita on ihan joka ruoassa. Toki ollaan syöty vaan näissä turistipaikoissa halpoja menuja, mutta ruokakauppojenkin valikoima noudattelee samaa linjaa... Lisäksi lähes kaikkien ravintoloiden menut ovat lähes identtisiä keskenään. Toki hyvääkin ruokaa löytyy, mutta ei sitä tomaattia ja perunamunakasta ihan joka ruoalla jaksa syödä.

Päivän kävely, noin 24-25km, tuntuu sen verran jaloissa, että taidetaan lähtee pötköttää pensioniin täällä Palas del rein pikkukaupungissa. Näkyy olevan kaupatkin melkolailla kaikki kiinni kun on sunnuntai, joten ehkä vielä iltapalalle oman majapaikan alakertaan myöhemmin. Ollaan jossain katvealuella kun ei puhelimessa ole verkkoa, mut onneks wi-fi toimii paikoittain! :) 

Lopuksi vielä muutama kuva:

Tuulen viemää

Tänään oli puolipilvinen ja tuulinen, ihanan viileähkö vaellussää. Ohitettiin myös 100km-jäljellä-merkkipaalu. Nyt ollaan Portomarinissa noin 90km päässä Santiago de Compostelasta. Tämä on pienehkö kaupunki, jonne tullaan hirmukorkean sillan kautta, joka ylittää tosi leveän joen. Silta on vain kahden ajokaistan ja kahden kapean jalkakäytävän levyinen. Reunoilla on matalat kaiteet. Sillan ylitys oli karsea kokemus, pelotti!!! Myös 6m/s puhaltanut tuuli toi ylitykseen lisäjännitystä ja huitaisi äitin hatun jonnekkin joen aaltoihin. Kuvia en sillalta uskaltanut ottaa, mutta kauempaa kyllä.

Tänään käveltiin noin 22km. Mulla oli kohtuuhelppoa, ei sattunut mihinkään ja jaksoin jo ihan rutiinilla kävellä. Äitiä vaivasi varpaiden nahattomat kohdat, varsinkin alamäet oli kuulema tuskaisia loppumatkasta. Mulla ei onneksi ole kuin yksi rakko, joka on kyllä nahaton jo, mutta ei kipeä. Jalkaterät ja -pohjat on hellänä, mutta ei mitenkään pahasti. Huomenna ois taas samanmoinen matka tiedossa. Onneksi sää on viilentynyt ainakin hetkellisesti vain reiluun parinkymmeneen asteeseen, mikä tekee kävelystä ja jaksamisesta helpompaa.

Aurinko paistaa ja kuu möllöttää vielä taivaalla.

Paikallisia eläimiä on kyllä hauska bongata. Tänään nähtiin myös nätti heppa, jota silitin, mut kuvaa ei ole.

Nää on joku juttu täällä... Löytyy isoja, miniatyyrejä ja koriste-esineitä. Joku henkientalo tms?!?

Olen innostunut kuvaamaan matkavarrelta löytyviä ovia, lähinnä vihreitä ja sinisiä, enkä tiedä miksi. Jotenkin ne on vaan niin hienoja! Tässä muutama: