Vaihtelevat olo(suhtee)t

Eilen illalla syötiin ananasta ja voi kuinka se auttoikaan! Turvotukset ja kivut lähti jaloista ja muualtakin, aamulla kengät tuntui väljiltä ja askel kevyeltä. Lähdettiin kohti Sarriaa vähän liian takki auki kun ei otettu tarpeeksi selvää reiteistä vaan uskottiin sokeasti uutta opaskirjaa ja tienviittoja. Mitä tänään opimme: jos orjallisesti noudattaa vaan tienviittojen, maalattujen keltaisten nuolten ja erilaisten simpukankuvien reittiohjeita, saa huomata, ettei ne aina johda sille suorimmalle, helpoimmalle ja lyhyimmälle reitille, vaan monesti ihan päinvastoin. En edes tiedä montako kilometriä tänään kuljettiin sen suunnitellun 21,5km sijaan. Tie oli pitkä ja lopussa melko tuskainen. Toki maisemat oli hienoja. Alkumatkasta nautittiin vuorostopurojen solinasta ja kohinasta, lehtien havinasta, lintujen laulusta ja pilvisen viileästä säästä. Iltapäivällä taisteltiin pystysuorissa ylämäissä, hiekkaisilla tienvarsilla ja paahtavassa auringossa. Oma vika omaan kurjuuteen... Ei menny ihan niinku strömssössä.

Kolmen jälkeen oltiin viimein perillä Sarriassa. Mullakin on jalat extrakipeet, mut äitillä ne vasta pahat on. Sillä on jaloissa rakot puhjenneet, joita varten kävin apteekista hakemassa antibioottista voidetta.

Onneksi majapaikka löytyi helposti ja on ihan ok. Mitä nyt äsken syömästä tullessa ihmeteltiin, kun alakerran baarin katosta vuotaa vettä. Kivaa respantätiä vaan nauratti ihan kamalasti, onneksi huumoria riittää! Meille riittää tämä huone ylimmässä kerroksessa ;)

Tämän päivän reissu kulki vähän siis puolivahingossa Samoksen kautta, jossa sijaitsee benediktiiniläisluostari.

Ystävällinen munkki taisi vähän loukkaantua kun emme jääneet maksulliselle kierrokselle luostarin sisätiloihin. Meillä oli kuitenkin kiire jatkaa matkaa. Vaikka matkanteko muuttuikin vähitellen aika tuskaiseksi, oli matkalla piristäviä ylläreitä! Luultiin, että takaa oli tulossa joku toinen vaeltaja, mutta se olikin lauma pitkähäntäisiä lampaita, jollaisia en ole ennen nähnyt!

Nyt on hyvä levätä, että jaksaa taas huomenna. Kahdeksan kävelypäivää takana, viisi jäljellä. Mahtava reissu ollut, mutta täytyy myöntää, että koti on yhä useammin mielessä...