Nyt ollaan Arzuan kaupungissa ja nautitaan ansaitusta, reissun ekasta sangriasta kivassa pikku Café-barissa, jonka sisustuksessa on paljon pinkkiä. Löydettiin viimein tänään rahkaa vähän suuremmasta ruokakaupasta. Sitä syötiin matkan varrella vadelmien kera. Tienvarresta löytyi nimittäin koju, josta sai ottaa vettä, vadelmia ja pähkinöitä, jos jätti rahan lippaaseen. Vadelmarasia maksoi euron! Tässä illan päälle etsitään vielä supermercado ja ostetaan rahkaa ja ananasta.
Tässä reissun edetessä on väistämättä tullut mietittyä tämän koko homman tarkoitusta. Virallisestihan pyhiinvaellus tehdään uskon vuoksi, joka täytyy myös antaa syyksi todistusta haettaessa. Pyhiinvaellus pyhimyksen haudalle ei kuitenkaan oikein istu luterilaiseen uskoon. Suomessahan pyhimyksistä muistetaan lähinnä Luciaa joulukuussa. Minulle pyhiinvaellus tuskin tulee merkitsemään mitään suurempaa uskon kannalta. Voin toteuttaa omaa uskoani muillakin tavoilla, enkä tarvitse siitä mitään todistuksia tai todisteita muille esitettäväksi. Lähinnä tämä reissu opettaa kuuntelemaan itseä ja haastamaan omaa kehoa. Fyysinen rasitus on niin kokonaisvaltaista, että pää tyhjenee väistämättä ja hermot saavat lepoa. Vaikka väsymys ottaa välillä vallan, en silti kadu hetkeäkään tänne lähtemistä. Tämä kokemus on ainutlaatuinen ja arvokas, ja sen arvon tulee ehkä tajuamaan vasta myöhemmin, sillä tällä hetkellä sitä vaan on niin kiinni tässä fyysisessä rasituksessa ettei ajatus kulje aivan parhaalla tavalla.
Näihin kuviin ja tunnelmiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti