Vuoristomaisemia ja lehmänpaskaa

Aamulla jätimme O Cebreiron keskiaikaiselta näyttävän kylän taaksemme täysikuun valossa. Matka noin 22 km päähän tänne Triacastelaan oli taas ylä- ja alamäkiä täynnä. Jalat on muussina molemmilla, huomenna löytynee myös perselihakset ihan kyselemättä, sen verran tuli pakarareeniä tehtyä!!

Tässä aamu on jo sen verran valjennut, että kuusta on enää hailea ympyrä jäljellä.

Tämän päivän reitti oli aika suureksi osaksi liukumiinoitettu todennäköisesti lähinnä lehmänpaskalla. Kylät olivat siis espanjalaista maalaisidylliä tulvillaan! ;)

Triacastela on pienehkö kaupunki, josta otimme hostalista oman pienen huoneen, jossa saadaan rauhassa parannella jalkoja. Tässä on oma sisäänkäynti ja pyykkitupa ja pyykkinaru parin askeleen päässä. Eilinen alberguekokemus ei taaskaan ollut niitä rentouttavimpia. Käytännön vinkkinä voin sanoa, että albergue municipalit ovet usein isoja 'kolhooseja', joissa kyllä majoittuu yönsä halvalla (ilmaiseksi tai 5/6€), mutta joissa lepääminen ja rentoutuminen on haastavaa. Suihkuja on vähän, samoin vessoja, jotka ovat monesti jopa eri kerroksessa kuin nukkumapaikat. Jos on liikkeellä esim. ystävän, perheenjäsenen tai puolison kanssa kannattaa harkita muita majapaikkoja... Paitsi jos erityisesti etsii uusia tuttavuuksia tai haluaa sosialisoitua! Tämän reissun kun voi tehdä joko hankalasti tai tosi hankalasti. Päivät ovat nimittäin jo muutenkin tosi raskaita ja jos edes illasta ei saa rauhaa eikä yöllä kunnon unta, voi pian hermot kilahtaa!? Jotkut alberguet, pienemmät yksityiset, ovat ihan mukavia eivätkä liian täynnä. Alkumatkasta niitä ainakin löytyi, mutta nyt ollaan jo niin lähellä Compostelaa (130km päässä), että kaikki alberguet alkavat olla täynnä, ainakin siis suosituimmilla ja vähänkin isommilla paikkakunnilla. Myös tämä loppukesän ajankohta on käsittääkseni täällä juuri ruuhkaisin.

Toinen vinkki tuleville caminon tallaajille on, että ottakaa mukaan släbärit! Päivän kun talsii vaelluskengissä ei illalla pysty laittamaan juuri mitään jalkoihinsa, hyvä kun turvotukselta pystyy kävelemään. Varvassandaalit ovat siis ihan parhaat iltakengät. Niillä on myös kätevää käydä yhteissuihkuissa. Me ostettiin släbärit Ponferradassa aasialaisesta krääsäkaupasta. Rumat ne on kuin mitkä mutta olihan niillä hintaakin ihan euron verran per tassu!

Sen olen myös huomannut, että hedelmiä täällä kannattaa syödä: ne on tosi hyviä ja halpoja, etenkin persikat, luumut ja omenat. Muutenkaan ruoka ja juoma ei ole hinnalla pilattu. :)

Sanottakoon nyt vielä, että yleisfiilis on oikein hyvä huolimatta hetkittäisestä ärsytyksestä ja väsymyksestä. Muut peregrinot on mukavia ja paljon on saatu uusia tuttuja. Välillä sitä vaan kaipaa lepoa ja rauhaa, nuo espanjalaiset varsinkin kun on niin älyttömän kovia höpöttämään ja hössöttämään! ;) 

Yhtenä päivänä tapasin vanhemman espanjalaismiehen tuolla polulla ja se kertoi, että sen poika opiskelee Turun yliopistossa geologiaa. Myös yksi saksalainen nainen, joka on kävellyt jo melkein neljä viikkoa, tunsi Suomea, koska oli ollut vaeltamassa Kuusamossa. Muita suomalaisia ei olla nähty, molemmat veikataan, ettei nähdäkään tai jos nähdään niin vasta perillä Santiago de Compostelassa. Saksalaisiksi meitä on luultu, ja monet ovat ekaksi huokaisseet, että oottepa kaukaa, kun on kerrottu, että ollaan Finlandiasta.

Nyt taidan alkaa pötköttää ja voivotella jalkakipuja cocis zeroa nautiskellen. Iltapalaksi ostettiin iso purkki ananasta (ei ollut tuoretta), jotta saadaan nesteet liikkeelle :D Senhän te halusittekin tietää!!

Tässä vielä kuvia päivältä (ja tietysti myös koirakavereista):